Ylipappi

Hänellä on yllään kolminkertainen kruunu ja hän istuu kahden pylvään välissä, vaikkakaan ei niiden Temppelin pylväiden, joita Ylipapitar vartioi. Vasemmassa kädessään hänellä on valtikka, joka päättyy kolminkertaiseen ristiin, ja oikealla kädellään hän antaa tunnetun kirkollisen merkin – jota kutsutaan esoterismin merkiksi – erottaen opin ilmeiset ja kätketyt osat. On huomattavaa tässä yhteydessä, että Ylipapitar ei tee tällaista merkkiä.

Hänen jalkojensa juuressa on ristissä avaimet, ja kaksi pappispalvelijaa albissa polvistuu hänen edessään. Häntä on yleensä kutsuttu paaviksi, mikä on erityinen ilmaus laajemmasta roolista, jota hän symboloi. Hän edustaa ulkoisen uskonnon hallitsevaa voimaa, aivan kuten Ylipapitar ilmentää piilotettua, esoteerista voimaa.

Tämän kortin merkityksiä ovat usein vääristäneet erilaiset tulkinnat. Grand Orient toteaa oikein, että Hierofantti edustaa avainten voimaa, eksoteerista ortodoksista oppia ja ulkoista elämää, joka johtaa kohti henkistä totuutta. Hän ei kuitenkaan todellakaan ole okkultistisen opin ruhtinas, kuten jotkut ovat väittäneet.

Pikemminkin hän on summa totius theologiæ – koko teologian summa – kun se on kiteytynyt jäykäksi rakenteeksi. Hän symboloi myös kaikkea sitä, mikä on oikeudenmukaista ja pyhää ilmeisellä tasolla. Sellaisena hän on armon kanava instituutioiden maailmassa, erillään luonnonmaailmasta, ja hän toimii kollektiivisen pelastuksen johtajana.

Hän on tunnustetun uskonnollisen hierarkian järjestys ja pää, heijastus korkeammasta, jumalallisesta järjestyksestä. Silti voi käydä niin, että paavi unohtaa roolinsa symbolisen luonteen ja käyttäytyy ikään kuin hän sisältäisi kaiken, mitä hänen asemansa merkitsee.

Hän ei ole filosofia – paitsi ehkä sen teologisessa muodossa. Hän ei ole inspiraatio, eikä hän ole uskonto itse, vaikka hän on yksi tapa, jolla uskonto ilmenee ulospäin.