Sotavaunu

Pysty ja ruhtinaallinen hahmo kantaa esillä olevaa miekkaa ja vastaa, yleisesti ottaen, perinteistä kuvausta, jonka olen antanut ensimmäisessä osassa.

Voittoisan sankarin olkapäillä oletetaan olevan Urim ja Thummim. Hän on johdattanut vankeuden vankeuteen; hän on valloitus kaikilla tasoilla – mielessä, tieteessä, edistyksessä, tietyissä initiaatiokokeissa. Hän on siten vastannut sfinksille, ja tästä syystä olen hyväksynyt Eliphas Levin muunnelman; kaksi sfinksiä vetävät hänen vaunujaan. Hän on ennen kaikkea voitto mielessä.

Tämä on ymmärrettävä seuraavista syistä: (a) että sfinksin kysymys koskee luonnon mysteeriä eikä armon maailmaa, johon ajaja ei voisi tarjota vastausta; (b) että hänen valloituksensa tasot ovat ilmeisiä tai ulkoisia eivätkä hänen sisällään; (c) että vapautus, jonka hän saa aikaan, voi jättää hänet loogisen ymmärryksen orjuuteen; (d) että initiaatiokokeet, jotka hän on läpäissyt voitokkaasti, on ymmärrettävä fyysisesti tai rationaalisesti; ja (e) että jos hän tulisi sen temppelin pylväiden luo, joiden välissä Ylipapitar istuu, hän ei voisi avata Toora-nimistä kirjakääröä, eikä hän voisi vastata, jos hän kysyisi.

Hän ei ole perinnöllinen kuninkaallinen eikä hän ole papisto.