Kuolema

Elämän huntu tai naamio jatkuu muutoksessa, muodonmuutoksessa ja siirtymässä alemmasta ylempään, ja tämä on asianmukaisemmin kuvattu oikaistussa Tarotissa yhdellä apokalyptisellä näyllä kuin sadonkorjaavan luurangon karkealla käsityksellä.

Sen takana on koko hengen ylösnousemuksen maailma. Salaperäinen ratsastaja liikkuu hitaasti kantaen mustaa lippua, jossa on mystinen ruusu, joka merkitsee elämää. Horisontin reunalla olevien kahden pylvään välissä loistaa kuolemattomuuden aurinko.

Ratsastajalla ei ole näkyvää asetta, mutta kuningas, lapsi ja neito kaatuvat hänen eteensä, kun taas prelaatti yhteenliitetyin käsin odottaa loppuaan.

Ei pitäisi olla tarvetta huomauttaa, että kuoleman vihje, jonka olen esittänyt edellisen kortin yhteydessä, on tietysti ymmärrettävä mystisesti, mutta näin ei ole tässä tapauksessa.

Ihmisen luonnollinen siirtyminen olemassaolonsa seuraavaan vaiheeseen joko on tai voi olla yksi hänen edistymisensä muoto, mutta eksoottinen ja melkein tuntematon sisäänkäynti – vielä tässä elämässä – mystisen kuoleman tilaan on muutos tietoisuuden muodossa ja siirtyminen tilaan, johon tavallinen kuolema ei ole polku eikä portti.

Olemassa olevat okkulttiset selitykset 13. kortille ovat pääosin tavallista parempia: jälleensyntymä, luominen, määränpää, uudistuminen ja loput.