Keisarinna

Valtava hahmo istuu valtaistuimellaan, rikkaissa vaatteissa ja kuninkaallisen olemuksen omaavana – ikään kuin hän olisi taivaan ja maan tytär. Hänen diadeeminsa koostuu kahdestatoista tähdestä, jotka ovat kerääntyneet säteilevään ryhmään. Venuksen symboli näkyy lähellä lepäävässä kilvessä.

Hänen edessään kypsyy viljapelto, ja taustalla virtaa vesiputous. Hänen valtikassaan on tämän maailman pallo. Hän edustaa alemman Eedenin puutarhaa, maanpäällistä paratiisia – kaikkea, mitä ihmisen näkyvä huone symboloi.

Hän ei ole Regina Coeli, mutta hän on edelleen refugium peccatorum, tuhansien hedelmällinen äiti. Tietyissä suhteissa hänet on myös oikein kuvattu haluksi ja sen siiviksi, auringolla vaatetetuksi naiseksi, Gloria Mundiksi ja Sanctum Sanctorumin verhoksi.

Hän ei kuitenkaan ole – ainakaan tavanomaisessa laskelmassa – sielu, joka on saavuttanut siivet, ellei kaikkea symbolismia tulkita harvinaisella ja epätavallisella tavalla. Ennen kaikkea hän edustaa universaalia hedelmällisyyttä ja Sanan ulkoista merkitystä.

Tämä on ilmeistä, sillä ihmiselle ei anneta suoraa viestiä, kuten naisen kantama viesti; mutta hän itse ei kanna sen tulkintaa.

Toisessa ideajärjestyksessä Keisarinna-kortti merkitsee ovea tai porttia, jonka kautta pääsy tähän elämään saadaan – Venuksen puutarhaan. Tie, joka johtaa ulos, siihen, mikä on tuolla puolen, on Ylipapitarin tuntema salaisuus, ja hän välittää sen valituille.

Useimmat tämän kortin perinteiset attribuutiot ovat olleet symbolisesti virheellisiä – esimerkiksi sen yhdistäminen Sanaan, Jumalalliseen Luontoon, Kolminaisuuteen ja vastaaviin käsitteisiin.