Keisari

Hänellä on valtikka, jonka muoto on Crux Ansata, ja maapallo vasemmassa kädessään. Hän on kruunattu monarkki – käskevä, arvokas, istuu valtaistuimella, jonka käsinojat ovat oinaiden päiden koristamat. Hän edustaa toimeenpanovaltaa ja toteutumista: tämän maailman voimaa, tässä puettuna sen korkeimpiin luonnollisiin ominaisuuksiin.

Hänet kuvataan joskus istumassa kuutiomaisella kivellä, vaikka tämä lisääkin sekaannusta joihinkin näkökohtiin. Hän ilmentää miehistä voimaa, johon Keisarinna vastaa. Tässä mielessä hän on se, joka pyrkii nostamaan Isiksen hunnun – silti hän pysyy virgo intacta.

On huomattava, että tämä kortti, kuten Keisarinnankin, ei suoranaisesti edusta avioliittoa, vaikka se onkin implisiittisesti läsnä. Pinnallisesti ne edustavat maallista kuninkuutta – kohotettuina mahtavien istuimille. Mutta tämän takana on vihjaus syvemmästä, näkymättömästä läsnäolosta.

Ne merkitsevät myös – erityisesti mieshahmo – korkeampaa kuninkuutta, joka miehittää älyllisen valtaistuimen. Hänen alueensa on ajatuksen, eikä eläinmaailman. Molemmat hahmot ovat “täynnä outoja kokemuksia”, kumpikin omalla tavallaan, mutta heidän viisautensa ei tietoisesti ammenna korkeammista maailmoista.

Keisaria on kuvattu (a) tahdoksi sen ruumiillistuneessa muodossa – vaikka tämä vangitsee vain yhden näkökulman – ja (b) absoluuttisen olennon mahdollisuuksien ilmaisuksi, vaikka tämä jälkimmäinen tulkinta ajautuukin fantasiaan.